Turkoosia ja ruskeaa viimeiseen Paperikierteen askarteluhaasteeseen.

Valitsin luonnoksen kesäkuulta 2009 ja toukokuulta värit:
  

Kuviopaperiahan tuohon olis tarvinnut enemmän, valokuvan alle tai vasemmalle puolelle vähintään, mutta liian myöhään sen tajusin. Saapi kelvata sitten näin.

Inspiroidu-haaste # 85: Skräppää lahjapakkaus 

Sain tilaisuuden koota skräppäystarvikkeita lahjaksi, ja päätin samalla koristella lahjapakkauksen skräppäysmenetelmillä - Inspis-haasteen mukaisesti. Käytin 35x35-senttistä Minigrip-pussia enkä halunnut peittää sitä kokonaan, joten pohjimmaiset "koristeluista", vanhat lehtisivut, ovat pussin sisällä. Pussin pintaan kiinnitin lähinnä teippejä, nauhoja ja kukkia. Samalla huomasin, ettei siirtokuvateippiä kannata käyttää muovipussiin, koska pussi voi rikkoontua ikävästi...

Tein myös lahjaan sopivan kortin, jolla osallistun Paperikierteen askarteluhaasteeseen. Joulukuun haasteena oli askarrella jotakin, jossa on kehykset, ja tässä kortissa niitä on oikein kerroksittain. Lopputulosta voinee kuvailla lähinnä sanalla mielenkiintoinen, mutta päätin tämän nyt julkaista kun kerran kehtasin kortin saajalleen antaakin.

Sitten vielä vähän kevyemmin skräpätty lahjapaketti sekä kortti, jolla jo osallistuin Jehkottaren korttihaasteeseen # 86.

Sinistä ja valkoista Paperikierteen marraskuun askarteluhaasteeseen.

Sivun tekstinä lukee näin:
"Hyppääminen on aina ollut sulle helppoa. Olen usein sanonut 'et kai sä nyt noin pitkälle voi hypätä?' tai 'toi näyttää aika vaaralliselta', mutta itse olet tiennyt pystyväsi ja tehnyt sen myös - jo ihan pienenäkin, parivuotiaasta asti. Kun uskot itseesi samalla tavalla muissakin asioissa, pystyt elämässä mihin tahansa. Hyppää luottavaisin mielin tulevaisuuteen."

Skräppäsin Paperikierteen askarteluhaasteeseen pari valokuvaa, joita olen aikanaan pitänyt niin epäonnistuneina, ettei niitä ole lapsen valokuva-albumiin kannattanut laittaa. Skräppäämiseen ne kuitenkin ovat juuri omiaan, kun samalla voi tarinoida kuvien tilanteesta ja aiheesta laajemminkin.

Paperikierteen lokakuun haasteväreinä olivat sininen, vihreä ja ruskea. Väriyhdistelmä tuntui heti luontevalta, enkä edes harkinnut noudattavani myös ehdotettua luonnosta.

Tilasin vastikään suloisia nauhoja Iinusta ja tietenkin halusin heti päästä niitä myös käyttämään. Tätä sivua tehdessä mietin, että menee kyllä kauniit nauhat mun käytössä hukkaan, kun en meinannut millään saada aseteltua niitä mitenkään järkevästi ja nätisti. Onneksi keksin yhdistää nauhaa aaltopahvisydämeen, niin sain sentään jotain kivaakin nauhasta aikaan.

Nauhojenkin jälkeen sivu näytti minusta kovin tyhjältä - mitäs tein yksiväriselle pohjalle ilman kuviopapereita! Käytin sitten vielä vähän musteita ja maaleja, ja vielä vähän, ja vielä vähän... Lopputuloksesta tuli vähän turhan sekava. Piste-viiva-rajaukset toivat vähän selkeyttä, mutta niissä mun olisi kannattanut muistaa sama ohje kuin lapin murteen h-äänteen kanssa: ei sitäkhän aivan joka paikhan panna...

Violetti on mulle vaikea väri. Silti päädyin käyttämään väriyhdistelmää violetti-musta Paperikierteen syyskuun haasteessa, kun sai valita luonnoksen ja/tai värit.

Olin juuri pyöritellyt näitä Halloween-kuvia ja miettinyt, että niillä voisi täyttää sivun, kun ei niistä oikein ole tarinoitavaakaan. Ja violetti ja mustahan on hyvät Halloween-värit, varsinkin kun löytyi tuollainen sopiva lepakkopaperi taustaksi.

Otsikkoa en oikein saanut erottumaan, mutta kyllä siitä livenä sentään vähän paremmin selvän saa.

Taas kävi mielessä, että mikä pakko näihin kaikkiin haasteisiin on osallistua, kun tuntuu ettei väkisin irtoa... No, tuli sitten jälleen yhdistettyä kaksi haastetta, ja valmistuneeseen sivuun olen kuitenkin lopulta ihan tyytyväinen.

Lähtökohtana oli Craftica Scrapbooking Challenge # 10: Kesän paras muisto
ja ulkoiset puitteet antoi Paperikierteen heinäkuun askarteluhaaste:

Väriyhdistelmä tuntui aluksi aika mahdottomalta, mutta syntyihän sillä kuitenkin kesäisen raikas sivu.

Tämä sivu nyt ei oikein kerro mitään, mutta toisaalta Hangosta tulee varmasti tehtyä sivuja myöhemminkin - niissä voin sitten enemmän keskittyä asioihin kuin ulkonäköön.

Taas piti käyttää siirtokuvateippiä, edes vähän... Nyt olen käyttänyt kuutta erilaista, kaksi kuviota enää testaamatta :)

Nappeja näkyy, mutta huomaatteko värit? Jep: oranssia ja valkoista Paperikierteen kesäkuun haasteen mukaisesti, ja sitä haastetta varten tämän sivun teinkin.
Inspiroidu-haastesivu on jälkimmäinen, jonka tässä postauksessa esittelen.

Paperikierteen haasteessa annettiin tämän näköinen malli:

Ompeleminen taisi jäädä mulle päälle edellisistä töistä, ja nappeja nyt vaan sattumalta teki mieli käyttää.

Oransseja kirjaimia mulla ei ollut, ja valkoisia en halunnut käyttää, joten tein otsikon piirtämällä ääriviivat irtokirjaimien avulla, ja "kirjoitin" ne sitten vielä maalilla, joka jäi vähän koholle.

 Inspiroidu-haaste # 58: Nappihysteria

Kun oli napit valmiiksi esillä, Inspiroidu-haastetta varten tuli useita ideoita, joista yhden ehdin tähän mennessä toteuttaa:

Virkistävää kesäistä nappisadetta, olkaapa hyvät :)

Tästä sadetanssista halusin iloisen ja riehakkaan sivun, mutta ehkä silti hillitympikin tausta olisi riittänyt... Aina ei voi onnistua, mutta ylemmästä, oranssi-valkoisesta sivusta tuli minusta kyllä tosi kiva, siitä tykkään.

Höh, asioita olisi, mutta ei millään jaksa istua koneella enää... koitan piakkoin kirjoitella lisää.

Paperikierteen tämän kuun haasteen väreiksi annettiin ruskea ja sen kaverina turkoosi tai sininen. Mallikuva näytti tältä:

Värit tuntuivat heti juuri mulle sopivilta, mutta tuo mallipohja potki vastaan ja kovasti. Ehkä en osaa ajatella riittävän luovasti, mutta tuollainen tiukka ruudukko mallissa vaikeutti mun työskentelyä ihan mahdottomasti. Ei tullut mitään lempparisivua tästä, ei.

No, hyvä että tuli skräpättyä nämäkin kuvat vaikka ihmiset olivat niissä kovin pieninä. Joissain muissa sivuissa sitten taas enemmän omaa tyyliä.

Paperikierteen huhtikuun haasteen väreiksi mainittiin vihreä ja punainen. Onneksi haasteen ohjeet kertovat, että annettuja värejä voi käyttää eri sävyissään. Niinpä minäkin pakkasin lomareissulle mukaan lähinnä vihreitä ja vaaleanpunaisia matskuja, kun ajattelin etten mitään vahvoja vihreitä ja punaisia ainakaan käytä - riitelevät vielä liikaa keskenään.

Kuinka ollakaan, mukaan lähteneistä satunnaisista kuvista nousi kuitenkin esiin muutama sellainen, että jouduin vaihtamaan vaalean punaisen kirkkaampaan sävyyn. Onneksi yhdestä vihreistä papereistani kirkasta punaista löytyikin, ja pari punaista sydänkoristettakin oli eksynyt mukaan.

Mallikuvaa vähän kääntelin ja sovelsin, mutta eiköhän tuon vielä tunnista.

Lapsi itse sanoi keskeneräisestä sivusta, että reunoille pitäisi vielä saada jotain. Kun kerroin, että aion lisätä joitakin koristeita, paksua maalia ja kirkasta kohopintaa, hän oli tyytyväinen. Kiva huomata, että meillä on samanlainen sommittelusilmä :)

Tästä näkee, miten olen korostanut punaisia lehtiä paikoittain Glossy Accentsilla ja käytänyt koristeina o-kirjaimien (ja muidenkin) keskustoja.

Samalla lomareissulla tein kyllä sivun myös hempeämmillä vihreän ja punaisen sävyillä, mutta se ei sovi tähän haasteeseen. Joka tapauksessa oli mukavaa vaihtelua skräpätä pienellä valikoimalla, kun ei tarvinnut normaaliin tapaan ennen aloittamista käydä koko paperivarastoa läpi varmistuakseen että löytää juuri sen täydellisen... Vähän samasta on kysymys myös tässä Lauran heittämässä haasteessa. Ehkä joskus uskallan sitäkin kokeilla.

Pari kertaa ehdin miettiä, haukkasinko liian ison palan, kun päätin yhdistää Paperikierteen ja Craftican skräppäyshaasteet. Sitten ajattelin että sama se, tuskin ne olisivat kovasti helpommilta tuntuneet erikseenkään.

Paperikierteen haasteessa annetaan sekä luonnos että värimalli. Tämän maaliskuun luonnoksen kanssa ei ollut vaikeuksia, mutta värien kanssa kyllä. Tulkitsin värien olevan vaaleankeltainen, liilaan taittuva vaaleansininen ja liilaan taittuva vaaleanpunainen. Nuo kolme yhdessä muodostavat mulle täysin vieraan värimaailman, mutta onneksi ohjeessa sanottiin, että "väriyhdistelmän värejä voi käyttää missä sävyissä haluaa". (Oikeanpuoleinen väri oli kai tarkoitus nähdä liilana eikä vaaleanpunaisena, mutta tehty mikä tehty.)

Mun sivussa on nyt sitten kirkasta sinistä, punaista ja keltaista, vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja kellertäviä sävyjä - ja kyllä siellä hiukan jotain liilan tapaistakin pilkahtelee.

Craftican haaste oli tällä kertaa huomattavasti löyhempi, siinä oli vain aihe: ruokaresepti. Ajattelin heti, etten rupea mitään ruokaohjetta skräppisivulle tallentamaan ilman sen kummempaa merkitystä, ruuanlaitto sinällään kun ei ole erityisesti sydäntäni lähellä. Tällä reseptillä syntyykin sitten jotakin vähän muuta:

Oikeassa reunassa lukee "Miten lapsi kiinnostuu ruuanlaitosta". Ihan tyytyväinen en tämän sivun teksteihin ole, varsinkaan tuohon alareunan otsikkoon. Lapsi itse kuitenkin piti pikku kokki -sanaparista, enkä mitään parempaakaan keksinyt, joten siinä on. Kirjaimet sinällään näyttävät minusta ihan hyviltä, varsinkin kun ovat kohotarrapaloilla kiinni taustassa.

Ja jos mietitte: esiliinan ja t-paidan väristä huolimatta pikku kokkimme on poika.