Halusin osallistua Sannikan Listamaniaan, vaikka en aikonutkaan tehdä varsinaista listakirjaa, vaan 12x12-sivuja niistä aiheista, jotka erityisesti innostavat. Mun oma aiheeni on 8-vuotiaani inspiroima. Poika alkoi joskus talvella luetella lempi-
bändejään, ja niitähän sitten riittikin... Joten:

Näitä kuunnellaan cd:ltä autossa ja kotona, ja netistä Playlist.comista. 

Tykkään tän sivun rouheudesta, ja oli sitä kiva tehdäkin. Tuli popitettua Koti-
teollisuutta aika lujalla... Meillä on sikäli hyvä tilanne että lapsille ja vanhemmille kelpaa sama musiikki - ja kyllähän lapsille voi opettaa omaa musiikkimakuaan, ainakin meillä se on toiminut... Voi tosin riippua siitäkin, kuinka "aikuista" vanhempien kuuntelema musiikki on ;) 

Siitä tosin ollaan meilläkin välillä eri mieltä, mitä levyjä soitetaan eniten. Kahdeksanvuotiaalle ehdoton ykkösbändi on myös aakkosissa ensimmäinen:

Sannikan listamaniassa on ollut paljon hyviä aiheita, mutta enpä ollut tähän mennessä saanut niistä toteutettua kuin yhden, lempikirjat. Sitten kuitenkin kolahti. Baula antoi aiheeksi puut, ja Inspiroidu-haasteen aiheena oli juuri ollut yksivärisyys. Ryhdyin siis rakentamaan ruskeaa puuaiheista sivua (ja melkein pysyttelinkin ruskeassa värissä).

Mä olen vanha puiden halailija (heh) joten aihe oli helppo, ja sopivia kuviakin muistui heti mieleen mukavasti. Olen aina rakastanut syksyisten vaahteroiden värejä, ja elin lapsuuteni kadulla, jonka varrella kasvoi rivi upeita vaahteroita. Silti jouduin käyttämään tähän sivuun isäni 60- tai 70-luvulla ottaman kuvan, koska itse en ole koskaan kuvannut yhtäkään vaahteraa. Outoa! Niin tai siis oikeastaan en joutunut käyttämään vanhaa kuvaa, vaan tykkään siitä, miten se tuo sivuun syvyyttä.

Myöskään mäntykuvaa en ole ottanut itse, vaan sen otti silloinen seurustelu-kumppani (nykyinen puoliso siis :) Hän kuvasi minua, kun rakensin kuvataide-opintojeni lopputyötä lapsuuteni metsämaisemaan. Kuvaan sisältyy siis tärkeä muisto, vaikka se ehkä onkin vain merkityksettömän näköinen suikale.

Pihlajanmarjat muistuttavat asunnosta, jossa esikoinen syntyi, ja koivut Rovaniemen-vuosista. Siellä tuntui ihan käsittämättömältä, miten hiirenkorvat näyttivät muuttuvan lehdiksi yhdessä yössä - mutta ei kai se toisaalta ole ihme, kun aurinko valaisee läpi yön...

Koivuihin mulla on jonkinlainen viha-rakkaus-suhde, joka taitaa itse asiassa vieläpä painottua tuon vihan puolelle. Mä olen nimittäin hyvin allerginen koivun siitepölylle. Sitä aihetta sivuava työ onkin jo suunnitteilla.  

Käytin taas kerran huopaa eri muodoissa, mutta tällä kertaa yhdistin siihen nappeja - ja yhdessä kohdassa jopa ommellen, se on multa huima saavutus! Löysin sopivasti myös vanhan ruudullisen kalvon, josta käytin osan otsikon kohdalle. Grungeboard-kuvioita väritin tussikynillä.

Toinenkin sivu kertoo jostain mulle rakkaasta, eikä sen sitten muuta ole tarkoitus kertoakaan.

Siinä on kaikki.

Sannikan emännöimä Listamania polkaistiin käyntiin lempikirja-aiheella.

Sydäntäni lähellä on tällä hetkellä lapseni lukemisharrastus, joten päätin tehdä sivun siitä. Ensin lapsi luetteli suoriltaan 9 kirjaa tai kirjasarjaa, jotka ovat vuoden aikana innostaneet. Top 9 ei tuntunut oikein hyvältä ajatukselta, mutta onneksi kirjastosta oli juuri lainattu uutta luettavaa, niin saatiin sitten iän mukaisesti Top 11.

Itse olen ollut lapsena kirjojen ahmija, puolisoni taas ei ole kouluaikanaan juuri muuta lukenut kuin pakolliset. Nykyisin hän lukee kyllä jonkin verran kirjoja, minä en juuri lainkaan. Lasta toki olemme koittaneet innostaa lukemaan tarjoamalla kivoja ja helppolukuisia kirjoja siitä asti kun hän oppi lukemaan. Ei paljon kiinnostanut, kunnes hän hyppäsi suoraan Pottereihin ja vastaaviin paksuihin ja vaativiin opuksiin. Nyt niitä kirjoja sitten kuluukin :) 

Paremmuusjärjestykseen näitä oli mahdotonta laittaa, ja halusinkin sijoittaa sanat sivuun tuolleen aika sekaisin. Ei tullut siis oikein luetteloa, mutta tulipahan kukkaro... ;) Oli muuten tosi kivaa päästä käyttämään kirjaimia, joita harvemmin tarvitsee!

Kirjaimien tuunaamistakin jouduin toki taas harrastamaan - esimerkiksi Eragon-sanaan halusin välttämättä tuon ihanan E:n, vaikka samasta sarjasta ei löytynyt kaikkia tarvittavia kirjaimia. Ja saatteko selvää, mitä pöllön kohdalla lukee? Voin paljastaa salaisuuden: kolmatta ärrää ei ollut, mutta laitoin i-kirjaimen pilkottamaan kuviopaperin reunan alta. Ei haittaa yhtään, vai mitä?

Joihinkin kirjojen nimiin koitin laittaa pieniä koristeita, joista voi myöhemmin muistaa, millaisista tarinoista on kyse. Oven takana on henkilökohtaista tekstiä suoraan lapselle itselleen suunnattuna, "For Your Eyes Only".

Hauska juttu tämä listamania!