Lauran haasteessa #13 piti käyttää Julie Bonnerin luonnosta:

Tein oman sivuni kokoon 6x12, koska se on mun suosikki tällä hetkellä. Jouduin siis soveltamaan, esim. jätin toisen kuvan pois.

Oon viime aikoina halunnut tehdä poikasivuja epätyypillisiä materiaaleja käyttäen, vähän niin kuin Omulin tyyliin. Tässä sivussa meni ehkä jo vähän yli tuo hempeily, mutta olkoon :) Toisaalta tykkään kyllä kontrasteista. 

Otsikon kanssa tuli ongelma: Halusin peittää valokuvasta ruskeaa lattiapintaa mutta en poikien jalkoja, joten valitsin siirtokuvakirjaimet. Ne olivatkin liian läpinäkyviä, eivätkä näkyneet tumman valokuvan päällä juuri ollenkaan. Jouduin sitten maalaamaan niitä varten vaaleat alueet kuvaan, eikä siitä tietysti tullut kovin siistin näköistä.

Niittien päällystämiseen valitsin tällä kertaa kimalleliimaa - että nyt olis sitten oikein tårta på tårta: pitsiä, sydäntä, kimalletta, pinkkiä, koukeroa... alakuvan siirtokuvakoukeroon aioin laittaa vielä siihen kuuluvat tarrastrassitkin. Kuvio on bling-it-on, jonka sain Leikkaa & liimaa -lahjakassissa. Yllätyin, kun strassit olisikin pitänyt yksitellen irrotella ja asetella paikoilleen siirtokuvan päälle... kuvittelin että tuollaisessa valmiskuviossa ois joku helpompi systeemi. Varmaan ihan hyvä, että jätin ne sitten laittamatta ;)

Keltavihreällä sivulla mukaan Lauran haasteeseen #12. Värit otin Ökömökön haasteesta, mutta enpä muistanut siihen ajoissa hypätä mukaan.

Laura haastoi tekemään sivun toukokuun Pagemapsien pohjalta. Mua inspiroi eniten sama luonnos, josta Laura itse oli toteuttanut ihanan selkeän mallisivunsa.

Tässä luonnos ja Lauran sivu:

Tässä oma 12x12-sivuni samasta luonnoksesta:

Sivun otsikolla ei ole sen kummempaa merkitystä kuin liittyä Vihreisiin kuuliin sekä VR:n mainoksista tuttuun rallatukseen, jota meidän lapset joskus laulelee: Bom-bom-bom train - it's so green...

Arkkikaupan haaste #5 sisälsi luonnoksen, jonka käänsin pystyyn ja peilikuvaksi:

Vasemmasta ylänurkasta peitetty lapsen nimi, oikeassa reunassa lukee vain milloin kuvat on otettu.

You Do -haaraniittiin tarttui hyvin Scenic Route -siirtokuvanuoli. Myös Basic Greyn siirtokuvia kokeilin, mutta ei onnistunut millään - tosin voi johtua siitäkin että ovat jo vähän vanhoja.

Teippejä on tullut käytettyä, kuten Inspiksessä haastettiin.

Alla olevan sivun otsikkohuudahduksen käyttöä olin suunnitellut jo jonkin aikaa, mutta harmitti kun hyviä kuvia ei aiheesta ole. Päätin sitten lätkiä sivuun niin monta kuvaa kuin mahtuu, että saan kuitenkin tunnelman talteen.

Haasteen mukaisesti sekä tarinoin teipille...

... että päällystin otsikon pahvikirjaimet mailateipillä.

Laura haastoi olemaan oranssi ja käyttämään luonnosta.

Mulle tämä luonnos oli vaikea, eikä Lauran mallisivun katselu helpottanut yhtään. Tuntui olevan niin monta eri osaa ja vaihetta. Ehkä olisi pitänyt soveltaa enemmän... Valmista tuli kuitenkin, ja myös tykkään lopputuloksesta.

Valokuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen, mutta toisessa lapsi näyttää murjottavan ja toisessa vauva vaatii jotain mitä vanhemmat eivät ymmärrä - hankalia tilanteitahan tuollaiset ovat, myös rakastamisen kannalta. 

Inspis-sivussani en käyttänyt twist-luonnosta, mutta se vaikutti osaltaan tämän seuraavan sivun syntyyn, samoin kuin Lauran haastekin. Oranssin teipin käyttö ja kuvien asettelu ovat siis seurausta siitä, että Lauran haaste ja Inspis lomittuivat päässäni... ja aihe taas... joo, omasta päästähän sekin.

Kuinka tiedonhaluinen ja idearikas voi yhdeksänvuotias oikein olla?

Inspiroidu 102: Ihme ja kumma

Olen kyllä lapsestani tosi ylpeä - ja joskus myös aika ihmeissäni :)

Ja sitten jotakin ihan erilaista.
Lauran haaste #8: Haastan sinut... tekemään tilkkutöitä.

Taas skräpistin Lauran mallityöstä, tällä kertaa paperitilkkujen välissä olevat "tikkaukset", jotka tein siirtokuvateipillä. Tämä kuvio onkin ollut vähimmällä käytöllä niistä kahdeksasta siirtokuvateipistä, jotka aikanaan Jaanalta tilasin.

Alakuvan pahvikoriste lahjoituksena Baulalta ja sydänsirkat arvontavoittona Hempalta. Kiitos!  

Tällä mukaan Lauran haasteeseen #7  - jos vielä ehdin! :)

Ja vähän tietoja perään: Laura haastoi aaltoilemaan, eli sivussa piti olla jollain tavalla aalto tai aaltoja. Lauran oma mallisivu oli näin ihana:

Tämän nähtyäni ajattelin, että voisin kokeilla skräpistää sivun hyvinkin tarkkaan - siis kuva samaan kohtaan, otsikko kukkineen, kuviopaperipalkki ja pitsit sen reunoissa sekä vielä yksittäiset kukkakoristeet samoilla paikoilla. En kuitenkaan millään löytänyt kuvaa, joka olisi inspiroinut ja johon olisi sopinut kukka-aihe.

Päädyin käyttämään ruohonleikkuukuvia, jotka tosin ovat kovin hailakan väriset ja epätarkat. Keksin, että kukiksi niiden kanssa sopivat irtonaiset, lentelevät terälehdet. Pitsiä korvaamaan aioin laittaa siksak-siirtokuvateippiä, mutta se olikin lopussa. Ja kun kokosin kuviopaperipalkin kahdesta stanssatun lehtikuvion reunaosasta, huomasin etten tarvitse pitsinkorviketta lainkaan - ei se olisi oikein mahtunutkaan. Sen sijaan piirsin siksakin kehystämään koko sivua.

Kehystin mustalla tussilla sivun reunojen lisäksi kaikki kolme lehtikuviota ja valokuvat - Lauran tyylin skräpistämistä sekin. Sopivia otsikkokirjaimia ei tuntunut olevan, mutta nuo pienet pyöreät sain sopimaan aaltomuotoon.

Näitä kuvia olisi voinut olla tosi vaikeaa skräpätä, mutta niiden värittömyydestä huolimatta sain mielestäni tähän sivuun kivaa ilmettä Lauran mallia käyttämällä, joten haasteesta oli oikein konkreettista hyötyä.
Kiitos, Laura!

Laura pisti aika pahan haasteen: piti käyttää skräppisivussa paljon keltaista. Jostain syystä ensimmäinen mielleyhtymä keltaisesta on mulle aina jotain vastenmielistä. Se vaan ei tunnu mun väriltä. - Toisaalta rakastan kyllä auringonkukkia ja vaahteroiden syksynkeltaisia lehtiä, ja tykkäänkin myös tämän keltaisen leiskani tunnelmasta.

Kiitos Laura, tämä oli kuin olikin tervetullut haaste! :)

Kannattaa myös huomata uusi norjalainen haasteblogi

ja sen blog candy! Herkulta näyttää :)

Sain tilaisuuden tutustuttaa muutaman miehen ja vähän useamman naisen porukan skräppäykseen. Aikaa meillä oli tosi vähän, mutta innostusta kyllä riitti. Olin tehnyt mallisivun, josta saattoi tehdä vaikka suoran kopion, ja josta saattoi ottaa mallia sekä hempeämpään että vähän krouvimpaan skräppäystyyliin. Sivu oli myös mahdollista tehdä puolivalmiiksi niin, että lisää valokuvan myöhemmin.

Skräppäyksen saloihin johdattaminen oli tosi kivaa! Vaikka kukaan ei ollut aiemmin skräpännyt, muutama työskenteli kuin ammattilainen (heh, siis jos ammattimaista skräppäystä voi ajatella olevan ;) ja teki aivan upeaa jälkeä jo lyhyessä ajassa. Joku teki sivua sydänverellään, joku hassutteli sydämensä kyllyydestä. Ainakin kaksi on jo alkanut hamstrata skräppäystarvikkeita kotiinkin, ja ainakin yksi on hullaannuttanut tähän harrastukseen tyttärensäkin. Aika hyvä saalis, vai mitä? :)

Osallistun tällä sivulla myös Lauran viidenteen skräppäyshaasteeseen, jossa Laura haastoi tekemään itse koristeen leiskaan.

Ehkä noita nauhojen vääntelyitä ei oikein lasketa omatekoisiksi koristeiksi, mutta tein myös kolmikerroksisen kukan: alimpana on huopaympyrä, sen päällä kukkatarran taustakalvosta leikattu kukan muotoinen pala, päällimmäisenä toisen värinen huopaympyrä, ja kaikki liitetty toisiinsa itse maalatulla haaraniitillä. 

Päätin myös ottaa partio-oppeja avuksi skräppäykseen, kun kaipasin uudenlaista otetta nauhojen käyttämiseen. Alimman kuvan nauhat on kieputeltu solmukirjan ohjeella.

Tällasen tein. Postauksen otsikko kertonee olennaisen.

Edit... pari minuuttia myöhemmin... ja tämähän näyttää sopivan myös uusimpaan Lauran haasteeseen, joten pistetäänpä osallistuen :)

Be happy. It's one way of being wise.
- Sidonie Gabrielle

Kolmannessa haasteessaan Laura haastoi kokeilemaan luonnosta. Jännä juttu, mutta tämä haaste innosti mua aika lailla, vaikka yleensä valmiiden mallien käyttäminen skräppäämisessä on tuntunut vaikealta. Innostus saattaa johtua siitäkin, että Lauralla oli blogissaan selkeät ohjeet luonnoksen noudattamiseen - ja toisaalta haasteessa Laura antoi vapaat kädet sen muokkaamiseen. 

Muokkasinkin sitten luonnosta jonkin verran, toivottavasti en liikaa.

(En saanut mitenkään kuvattua ihan suoraan, siksi kuvassa hiukan muutakin kuin pelkkä leiska.)

Tekstiä en nyt halunnut tämän enempää, vaikka aiheesta riittäisi juttua kyllä. Täytyy tehdä joskus vaikka tälle sivulle pari.

Sivun valokuva on taas hyvä esimerkki siitä, miten perinteisin kriteerein epäonnistuneeksi määriteltävä kuva voikin olla skräppäykseen juuri passeli. Kuvan on lapsi ottanut teltan oviverkon läpi iltahämärässä, ja hän harmitteli kovin kun isi juuri sattui katsomaan sivulle. Mutta minäpä tykkään kuvasta, ja tykkään tästä sivustakin.

Kiitos Laura haasteesta ja luonnoksesta, sitä käytän varmaan vielä useina variaatioina, kunhan aikaa riittää.

Jee, ehdinpäs tehdä sivun ihanan Lauran uuteen haasteeseen! Ensimmäinen Lauran haaste meni multa sivu suun, mutta nyt olen mukana, kun kakkoskierroksella haastettiin skräppäämään siitä, mitä kuuluu. Mä päätin kertoa iltapuheista (luitko oikein: puheista, ei iltapuhteista), ja aloitin lapsuudesta:

- mutta päädyin sellaiseen söpistelyyn, että omia lapsia nolottais jos ne näkis ;)

Miestäni sen sijaan ei nolota, antoi nimittäin luvan sivun julkaisemiseen - musta tuntui että tällä kerralla täytyy ihan kysyä lupa, sen verran intiimillä alueella tässä kuitenkin liikutaan.