Craftica Scrapbooking Challenge # 15: Lahjatoivelista.

Ja sitten jotain ihan toisenlaista... ;)

Tästä sivusta tykkään kovasti. Skräppääminen oli iloista ja kepeää, aihe ei mikään elämää suurempi mutta kuitenkin muistettavan tärkeä.

Uskalsin käyttää reippaan kuviollista taustaa ja koristeissa paljon kirkkaita värejä - myös mulle ihanan uusia koristeita, mm. kaupanpäällisinä saatuja Elliksen jämiä.

Sivusta tuli mun mielestä kesäisen hauska ja pirteä :)

Tämän sivun ideointi sai alkunsa jo Inspis-haasteesta, jossa piti käyttää elokuvasitaatteja. Sitten sivu kuitenkin jäi jumiin pitkäksi aikaa, ennen kuin sain sen tekemiseen uutta potkua Craftican haasteesta # 14.

Craftican tämänkertaisessa haasteessa piti käyttää sivun tekstinä runoa tai lorua. Päädyin käyttämään kolmea Pariisista kertovaa runokatkelmaa.

näillä kaduilla
naiset pelkkiä sormia ja kaulaa
katseessaan katedraalien kattopiikit

horisontissa Riemukaari

Maaliroiskeet meni aika pahasti pieleen, mutta koitan olla välittämättä.

korvillamme kevyt huntu
kielikylpyvaahtoa kahdelle

holvikäytävän jälkeen
näen sinut valona sateessa:
läpikuultava sadeviitta
siipinä
sädekehänä

hotellihuoneessa
rakennat minusta riemukaaren

Craftica Scrapbooking Challenge # 13: "Muisto muistossa"
Jokaisella on varmaan joku muisto tallessa (esim. lapsen ensimmäinen hammas, oma hiuskiehkura, ensimmäinen raha, lomareissun hiekkaa tai pääsylippu tms). Tee sivu johon on tallennettu ko. muisto esim. shaker-tekniikalla/muovikuplan avulla tai vaikka suoraan kiinnittämällä.

Mulla oli talteen otettuna rämmäle vanhasta jalkapallosta sekä kuvia tilanteesta, jossa se luultavasti irtosi. Aihe siis suorastaan odotti skräppäämistä, ja tämä haaste sai mut vihdoin siihen tarttumaan.

Kirjaintarroja paukuttelin paikoilleen nitojalla, kun nää on tällasta raivostuttavaa mallia, joiden oma liima ei pidä yhtään. Sivun keskellä oleviin kirjaimiin lisäsin liimaa ja piirsin "niitit" mustalla tussilla, niin otsikkoon tuli yhtenäisempi ilme.

Sitten olis esiteltävänä vielä vähän eritunnelmainen sivu:

Saahan sivun tekstistä selvää, ettei tarvitse erikseen kirjoittaa sitä tähän?

Vauhdilla mukaan Craftican skräppäyshaasteeseen #12: Aukeama.

Ylänurkasta puuttuu kuva, koska se on vielä "tilauksessa". Koitan saada otettua parempia kuvia koko aukeamasta ja yksityiskohdistakin, lisään niitä sitten.

Edit 16.10.2009
Vaihdoin aukeamakuvan uuteen, luonnonvalossa otettuun. Eipä tuo suuri parannus silti ollut, kun näköjään en huomannut suoristaa sivuja ennen kuvaamista - ettei vain aurinko ehtisi liikaa kääntyä tai mennä pilveen ennen kuin ehdin näpätä kuvat :D

Nyt on leiskassa kuitenkin kaikki paikallaan, ja pari yksityiskohtakuvaakin sain tänne lisättyä.

Sivun tekstin kirjoitin aikanaan Inspiroidu-blogin kymmenen kohdan haasteeseen, jossa piti kirjoittaa vähintään sadan sanan teksti, jonka voi skräpätä myöhemmin. Tässä teksti vielä luettavaksenne:
"Kun ensimmäinen kummipoika syntyi, oma esikoinen oli ihan pieni, vasta kahden viikon ikäinen. Tuoreena äitinä oli vaikea jakaa itsestään toisellekin vauvalle, joten kummiuteen ei silloin oikein pystynyt panostamaan. Onneksi Ossi, joka onkin sylikummi, on heti alusta asti jaksanut kummin hommia paremmin.
  Toisaalta poikien pieni ikäero on myös saanut aikaan sen, että on ollut luontevaa viettää paljon aikaa yhdessä. On kyläilty ja tavattu perheinä, mutta Väinö on tullut meille mielellään yksinkin pienestä asti -  onhan silloin aina samanikäinen serkku seurana.
  Haluan, ettei kummisuhde unohdu, vaikka lapsesta kasvaa nuori ja nuoresta aikuinen. Koitan muistaa käyttää kummipoika-nimitystä, ja kaikkia veljeksiä muistaessa, vaikkapa jouluisin, tahdon pitää kummipojan erityisasemassa.
  Pienempien kummipoikien kanssa on harmi kyllä tullut pidettyä yhteyttä vähemmän - ehkä koska ei olla ainoat kummit. Odotan kyllä jo Kaapon ja Peetun kasvamista isommiksi, että voisivat helpommin viettää meidän kanssa kummiaikaa ilman vanhempiaan."

Huomasin aukeamaa tehdessäni, että värithän noudattelevat aika lailla Paperikierteen lokakuun haastetta: ruskeaa, sinistä ja vihreää. Keltaista, oranssia ja punaista on kuitenkin vähän lisänä, ja koska kyseiseen haasteeseen jo tein oman sivunsa, en nyt linkitä tätä sinne.

Uusin Inspiroidu-haaste inspiroi mua peräti kahteen skräppisivuun - joista tosin vain tämä ensimmäinen sopii kyseiseen haasteeseen.
Inspiroidu-haaste # 74 - Hempeää ja hörhelöistä:

Tässä sivussa ei ole muuta tekstiä kuin otsikko iki-ihanasta Pikkuveli-laulusta. Kaikki kunnia PMMP:lle, että toivat tämän Noitalinna Huraan biisin nykynuorison tietoisuuteen! Sivun tarkoituksenakin on pelkkä hempeily ja tunnelmointi.

Alareunan maaliroiskeet ei kuuluneet sivun ajatukseen, mutta tulipa todettua, ettei maalipurkkia kannata avata korkki alaspäin... siis siltikään, vaikka purkki olisi ihan pieni ja lähes tyhjä... Onneksi maali sentään jokseenkin sopii sivun värimaailmaan :)

Tähän toiseen sivuun maaliroiskeet olis sopineetkin, mutta päädyin nyt vaan muuten suttailemaan sitä sopivan tunnelman luomiseksi. Värit on samoja kuin edellisessä sivussa, tummempina vain, ja kuvatkin samasta tilanteesta. Näkökulma on erilainen: ei hempeilyä, vaan pohdintaa isonveljen ja pikkuveljen suhteesta, raakojakin totuuksia - piilotettuna kuvan alle. Näkyvänä tekstinä on taas lainaus Pikkuveli-biisistä, ja tällä sivulla osallistunkin Craftican haasteeseen, jonka aiheena on musiikki.

Onnistuin taas käyttämään muutaman kirjaintarran taustan, joita olen kerännyt talteen jo pidempään.

Isonveljen ja pikkuveljen suhde, rosoa siinä on - onneksi myös hempeyttä.

Taas kävi mielessä, että mikä pakko näihin kaikkiin haasteisiin on osallistua, kun tuntuu ettei väkisin irtoa... No, tuli sitten jälleen yhdistettyä kaksi haastetta, ja valmistuneeseen sivuun olen kuitenkin lopulta ihan tyytyväinen.

Lähtökohtana oli Craftica Scrapbooking Challenge # 10: Kesän paras muisto
ja ulkoiset puitteet antoi Paperikierteen heinäkuun askarteluhaaste:

Väriyhdistelmä tuntui aluksi aika mahdottomalta, mutta syntyihän sillä kuitenkin kesäisen raikas sivu.

Tämä sivu nyt ei oikein kerro mitään, mutta toisaalta Hangosta tulee varmasti tehtyä sivuja myöhemminkin - niissä voin sitten enemmän keskittyä asioihin kuin ulkonäköön.

Taas piti käyttää siirtokuvateippiä, edes vähän... Nyt olen käyttänyt kuutta erilaista, kaksi kuviota enää testaamatta :)

On ollut hyvät askarteluilmat näin siitepölymoniallergisen näkökulmasta.

Inspiroidu-haaste # 60: Lempinimi tuntui aluksi tosi hankalalta haasteelta. Meidän perheessä ei ole koskaan ollut tapana käyttää lempinimiä, eikä juuri hellittelynimiäkään. Ja ainakaan niistä ei tuntuisi luontevalta skräpätä. Sitten muistin partionimet - ja siitä se ajatus sitten lähti... 

Craftica Scrapbooking Challenge # 9: Paperiboordit oli ehkä vielä hankalampi haaste, eikä lisäksi motivoinut ollenkaan. Jotenkin mua ei innosta tuollaset jutut, missä pitää olla juuri jotain tietynlaista tarviketta käytettävänä. Multa kuitenkin löytyi joitakin valmiita paperiboordeja, ja päätin yhdistää niistä pari tähän sivuun. Aika kivuttomasti ne lopulta siihen istuivatkin.

Osallistun tällä sivulla siis kumpaankin mainittuun haasteeseen.

Käytin myös dymoa, valkoraidallisia muovipussinpalasia, solmu-ääriviivasiirtokuvaa, koodikehystä koulukuvasta ja erkkarilla päällystettyä grungeboard-nuolta (taas kerran). Kotka on tatuointikuva, ja tuo Bazzill-kartonki kesti ihan hyvin kastelemalla kiinnittämisen. Hapottomuudesta en kyllä tiedä, mutta tuon tyylisiä vähän rokimpia tarroja on niin vaikea löytää ainakaan edullisesti, että tykkään käyttää noita tatuointeja.

Tässä leiskassa on myös mukana lapsen oman käden jälkeä, ihan kirjaimellisesti.

Mikähän mahtoi olla aiheena Inspiroidu-haasteessa # 57?
No kyllä vain, ompeleminen. Ohjeena oli koristella käsin ommellen, ja se olikin yllättävän kivaa - eikä ihan niin hidastakaan kuin etukäteen arvelin.

Osallistun samalla sivulla myös Craftican haasteeseen # 7, jossa annettiin ohjeeksi tehdä jokin vanha sivu uusiksi, vastaamaan nykyistä makua tai tyyliä. Tässä tuore sivuni:

En käyttänyt täsmälleen samoja kuvia kuin vanhassa sivussa, mutta samaa aihetta kylläkin. Muutoksia tuli tehtyä aika rutkasti. Ensinnäkään en tällä kertaa ripotellut kuvia ympäri sivua, ja selkeytin otsikkoa ja sen asettelua. Sain myös sivuun rouheutta käyttämällä monipuolisia tekniikoita, mm. leimaamista, ompelemista, repimistä ja päällekkäisyyttä. Uusikaan sivu ei ole kaikkein onnistuneimpia joita oon tehnyt, mutta tunnen kyllä jotain tässä vajaan vuoden aikana oppineeni. Tältä näyttää vanha sivu heinäkuulta 2008:

 Ompelemiseen käytin paksuhkon puuvillalangan lisäksi ohutta ompelulankaa, koska halusin toistaa toisaalla sivussa tämän paperiin kuuluvan hennon vihreän kuvion:

Multa löytyi aika lailla sopivan väristä lankaa ja leimaväriä, ja mallineena käytin grungeboard-reunusta, josta itse kuvion olen käyttänyt aikaisemmin.

Tykkään lopputuloksesta, mutta ehkä ensi kerralla ompelen sittenkin yksiväriselle taustalle, nurja puoli näyttää musta nimittäin ehkä vielä paremmalta:

Niin, siis ompeleminen - ehkä siitä vielä tulee mun juttuni, kunhan uskaltaudun lisääkin kokeilemaan siipiäni.

Craftican haasteessa # 6 annettiin mallipohjaksi neljän kollaasi:

Meitä on neljä perheenjäsentä, ja eräällä automatkalla neljä vuotta sitten olemme näköjään ottaneet kuvat jokaisesta. Tein sivun niistä kuvista.

Tässä ei nyt näy valokuvien idea - meillä on kaikilla aurinkolasit päässä, paitsi nuorimmaisella, joka pitää niitä kädessään. Halusin kuitenkin peittää kasvoja vielä vähän lisää.

Kuvat sopivat tähän mallipohjaan mielestäni hyvin, mutta sitten olikin isoja vaikeuksia päättää, minkä näkökulman valitsisin tekstiin. Lopulta tuntui etten tämän parempaa keksi, ja päädyin vain dokumentoimaan tapahtunutta, juhliin menoa. Suunnittelin samalla kyseisistä juhlista kertovaa sivua tämän pariksi, ja se määräsi joitakin koristeluvalintoja. 

Tällä skräppisivulla osallistun Craftican haasteeseen #5, jossa tehtävänä oli käyttää akryylimaaleja vähintään kahdessa kohdassa tai kahdella eri tavalla. Sain idean tähän sivuun jo edellisen, ruokareseptihaasteen aikaan, mutta toteuttamista en silloin edes yrittänyt ehtiä. Nyt aikaa oli sopivasti.

Sivun otsikko on keltaista maalia, jonka töpöttelin muovisapluunan avulla. Lautasen reunan "banaaniviipaleet" leimasin softispalalla ja paperikukkiakin vähän suttailin.

Lautasen reunaan on myös maalattu vihreä raita, kuten on aidoissakin lautasissa, joilta auringonkukkapuuroa on meillä syöty.

Lautasen teksti:
Kun -- oli aika pieni, laitoin toisinaan pojille aamu- tai iltapalaksi "auringonkukkapuuroa". Se oli yleensä kaurapuuroa, johon ripottelin pinnalle kanelia, ja lautasen reunoille pilkoin banaania. / Luova ideointi sai jaksamaan arkirutiineita paremmin, ja pojatkin tykkäsivät. / Joskus tein myös Nooan saari -puuroa, mutta se on jo kokonaan toisen sivun aihe.

Ainakin itselleni uusi idea oli, että aaltopahvilla voi leimata kirjoitusviivaston tekstiä varten. Paremmin tietysti toimisi vaaleammalla paperilla, jolloin tumma kynänjälki erottuisi selvemmin. Tähän ensi kokeiluun olen kuitenkin tyytyväinen.

Huopakoristeet leikkelin huopaisesta "purkista", jonka löysin joskus Tiimarin alennuskorista.

Alunperin aioin tehdä myös banaaniviipaleet lautasen reunalle huovasta, mutta maalihaasteen myötä se ajatus muuttui, ja tämä olikin oikeastaan kivempi tapa. Viipaleiden keskustoihin pistelin siemeniä mustalla tussilla ja painoin päälle vielä toisen väristä keltaista Spoty-maalileimasinkynästä, joita kerran näin Prismassa ja oli sitten pakko hankkia. Ne on tarkoitettu lapsille mutta niissä on kyllä siihen nähden kumman vahva haju. Maalin turvallisuuteen valokuvien suhteen ajattelin silti luottaa.

Meinasi käydä tämän sivun kanssa samoin kuin joskus ennenkin: sivusta oli tulossa tylsän näköinen kun olin valinnut väreiksi niin tarkkaan ruskeita ja keltaisia. Lisäsin sitten vielä vähän sinistä ja vihreää. Nyt se on valmis ja hyvä.

Pari kertaa ehdin miettiä, haukkasinko liian ison palan, kun päätin yhdistää Paperikierteen ja Craftican skräppäyshaasteet. Sitten ajattelin että sama se, tuskin ne olisivat kovasti helpommilta tuntuneet erikseenkään.

Paperikierteen haasteessa annetaan sekä luonnos että värimalli. Tämän maaliskuun luonnoksen kanssa ei ollut vaikeuksia, mutta värien kanssa kyllä. Tulkitsin värien olevan vaaleankeltainen, liilaan taittuva vaaleansininen ja liilaan taittuva vaaleanpunainen. Nuo kolme yhdessä muodostavat mulle täysin vieraan värimaailman, mutta onneksi ohjeessa sanottiin, että "väriyhdistelmän värejä voi käyttää missä sävyissä haluaa". (Oikeanpuoleinen väri oli kai tarkoitus nähdä liilana eikä vaaleanpunaisena, mutta tehty mikä tehty.)

Mun sivussa on nyt sitten kirkasta sinistä, punaista ja keltaista, vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja kellertäviä sävyjä - ja kyllä siellä hiukan jotain liilan tapaistakin pilkahtelee.

Craftican haaste oli tällä kertaa huomattavasti löyhempi, siinä oli vain aihe: ruokaresepti. Ajattelin heti, etten rupea mitään ruokaohjetta skräppisivulle tallentamaan ilman sen kummempaa merkitystä, ruuanlaitto sinällään kun ei ole erityisesti sydäntäni lähellä. Tällä reseptillä syntyykin sitten jotakin vähän muuta:

Oikeassa reunassa lukee "Miten lapsi kiinnostuu ruuanlaitosta". Ihan tyytyväinen en tämän sivun teksteihin ole, varsinkaan tuohon alareunan otsikkoon. Lapsi itse kuitenkin piti pikku kokki -sanaparista, enkä mitään parempaakaan keksinyt, joten siinä on. Kirjaimet sinällään näyttävät minusta ihan hyviltä, varsinkin kun ovat kohotarrapaloilla kiinni taustassa.

Ja jos mietitte: esiliinan ja t-paidan väristä huolimatta pikku kokkimme on poika.

Tänään kuvasin kaksi sivua, joista toinen on ollut valmiina - ilman tekstejä tosin - jo pari viikkoa, ja toisen taas tein kokonaan eilen.

Tämä eilen valmistunut sivu sopii Craftican luontokuva-haasteeseen, vaikka siihen jo yhdellä sivulla osallistuinkin.

Tuon huopaympyräkukan innoittajana toimi Minervan sivu, ja vähän myöhemmin näin samantyyppisiä Baulallakin. Varsinkin Minervan kukkasiin rakastuin oitis, mutta mulla ei vaan ole yhtä ihania huopavärejä itsellä, harmitus!

Nauhat taitaa olla yhdistävä tekijä näissä tämän postauksen sivuissa - ja runsaus, muodossa tai toisessa.

Tässä teille "Hullun taiteilijan työtä":

Ihan ehdottomasti olisin tässä tarvinnut Robin's Nest -pallukoita, niitä samoja joita Pikkuhelistimellä on ;) Onneksi helmivarastoista löytyi kelvollisia helmiä ajamaan samaa asiaa mehevinä marjoina.

Olin jo tiukasti kiinnittänyt valokuvan sekä paperit sen taustalle, kun tajusin että ne kaipaavat vielä pientä käsittelyä. Niinpä naarmutin kaikkien reunoja (pinsettien ja saksien kärjillä) ja käänsin reunat vielä pinseteillä ylöspäin. Vähän samaan tapaan siis kuin Pikkuhelistimellä on tapana useinkin - taas vaikutteiden imemistä sieltä suunnalta, sori vaan ;)

Reunojen käsittelystä huolimatta yksi nurkka jäi vielä jotenkin tyhjän oloiseksi, mutta onneksi muistin kouluaikaisen kaverini ohjeen tyhjistä kohdista: aina voi lisätä pari lintua. Siirtokuvat olisivat käyneet tähän hyvin, mutta lintuja ei niissä ollut. Onneksi oli pikkuruisia tarrakirjaimia - B-kirjaimista tuli näin kivoja lintuja:

Tässä vielä sivun teksti, joka ei tällä kertaa sisällä mitä-missä-milloin -selityksiä, vaan ainoastaan minulle tärkeän muiston.

Tämä toinen sivu onkin sitten vähän eri tyylinen, aika söpö-söpö-hempeilyä. Täytyyhän sitä, kun oli uusia suloisia papereita Tampereen tapaamisesta, kuvia sukulaistytöstä marjapuuronpunaisessa mekossa, ja joulun alla markkinoilta ostettuja keramiikkapipareita - ja vielä yksiä toisiakin sydämiä käytettävänä :)

Päätin kerrankin laittaa nauhoja leiskaan vähän reilummin... pikaisesti laskien tässä on neljäätoista erilaista nauhaa tai pitsiä.

Oikeasta alanurkasta korvasin paperin kokonaan nauhoilla.

Tällaisia keramiikkasydämiä ostin joulumarkkinoilta viidelläkymmenellä sentillä kappale, suoraan tekijältä itseltään:

Nämä toiset sydämet taas kuuluu osastoon jotain ihan muuta :D

Nykyaikana ei valosarjatkaan ole ikuisia, kun niihin ei voi vaihtaa varalamppuja palaneiden tilalle. Mutta eipä hätää: saksien, sivuleikkureiden, pihtien ja pinsettien avulla saa johdot ja lamppuosat läpinäkyvistä kuvio-osista irti, jolloin tuloksena on taas kierrätettyä materiaalia skräppisivuihin! Lamppujen koloihin sai kivasti työnnettyä ohutta nauhaa, josta osan jätin tuohon keskelle kiemurtelemaan.

 Kolmas haaste: Kuva luonnosta

Viimeaikaisiin värisekamelskoihini kyllästyneenä halusin tehdä tähän haasteeseen jotakin rauhallisempaa.

Valitsin kuvia, joissa ei ole paljon värejä, ja yhden uuden ihanuuden, jota ehdottomasti halusin kokeilla: muovisen pöytätabletin, Hemtexistä tarjoushinnalla ostetun. Mustat ja harmaat talventörröttäjät ovat tabletissa olevia kuvia, ja niitä on sen verran runsaasti, ettei tämä sivu erityisen hillittynä sitten pysynytkään.

Poron kuvan kiinnitin läpinäkyvän muovin päälle, tunturikuvan sen alle. - Siis on siellä tunturi, uskokaa pois! Lähikuvasta saattaa jopa näkyä hiukan. (Livenä se ainakin näkyy - hiukan :)

Elinarskun talvisivussa ihastuin ajatukseen monien erilaisten lumihiutaleiden yhdistelemisestä ja halusin itse tehdä tässä saman. Nyt vasta huomasin (kun kävin hakemassa linkin) että meillähän on yksi täsmälleen sama hiutalekoriste ja myös sama kimallepuu! Hauska sattuma :)

Sivun teksti kertoo suvussa kulkevasta rakkaudesta Lappiin ja se sisältää paljon nimiä, siksi suttasin siitä suurimman osan.