Kesä, syksy ja alkutalvi veivät mukanaan - ajatukseni nyt ihan muualla kuin blogeissa ja skräppäyksessä.

Toisten blogeihin en nyt vilkaisekaan, omastani poistin muutaman (?!) roskapostikommentin...

Marika: koitan saada mahdollisimman pian meilattua sulle, vihdoinkin.

En ole täysin kadonnut maan pinnalta, vaikka blogi onkin ollut hiljaa. Lomareissullakin on tullut käytyä, mistä tässä todisteena muutama kuva.

Maarianhaminassa myös mun nukuksissa ollut skräppäysinnostus heräsi jälleen
- mutta se onkin sitten jo kokonaan toinen tarina.

Arkkikaupan haaste #17: Ruusu

 Käykäähän tutustumassa Ekaterinan ajatuksiin ja ihaniin valokuviin
- ja tietenkin kannattaa myös osallistua arvontaan.

 Käykäähän tutustumassa Ekaterinan ajatuksiin ja ihaniin valokuviin
- ja tietenkin kannattaa myös osallistua arvontaan.

P*skarteluhaaste #91: Turkoosi, keltainen ja musta

Haasteisiin ei ehdi osallistua eikä blogia päivittää. Hyvä että oon ehtinyt omien viime kirjoitusten kommentit vilkaista ja parilla sanalla ehkä kommentoida joihinkin toisten uusimpiin kirjoituksiin. Olen kyllä ollut onnellinen kaikista ihanista kommenteista jotka mulle on jätetty, kiitos!

Sitten vielä kävi niin että kertaalleen jo tein tämän kirjoituksen linkkeineen, mutta ilmeisesti unohdin tallentaa, hohhoijaa... Tässä nyt kuitenkin vihdoin Ellikseltä saaduista papereista koottu sivu, johon Veeruliiru heitti haasteen Suskin järjestämässä kolmannessa Stadi Scrapissä. Tarkoitus oli siis tehdä sivu pelkästään niistä papereista, joita oli Elliksen silppulaatikosta itselleen poiminut. Päätin haastaa itseni sillä, etten käytä edes valmiita aakkosia, vaan otsikotkin tein Elliksen papruista. Toisaalta helpotin hommaani tekemällä sivun 8x8-kokoon.

Stadi Scrap oli jälleen tosi kiva, kiitos kaikille järjestäjille ja mukana olleille. Hyvässä seurassa on vaan niin mukava skräpätä!

Inspiroidu 158: Kaunokirjoitus

Piti tietysti tehdä jatkoa - tai oikeastaan pari - tälle sivulle.

Jehkon huhtihaasteen aiheena oli perhonen. Skräppäsin aiheesta pari tunnelma-sivua.

perhonen, mä tahdon olla perhonen /
ne lentää ja liitää /
ne kiertää ja kaartaa /
tahdon lentää korkealle /
kuinka saisin lisää ilmaa siipien alle

Tämän sivun lyriikat on lainattu - ehkä hieman yllättäen - Fröbelin palikoilta. Mielestäni tässä laulussa on hurjan kauniit, haaveilevuudessaan blues-henkiset sanat. Vaikka linkitin videon, en välttämättä silti suosittele katsomaan... itselleni se oli aikamoinen nostalgiapläjäys, eikä välttämättä pelkästään hyvässä ;) Esikoisen lastenlauluajasta, jolloin näitä tuli jammailtua enemmänkin, on kuitenkin jo kymmenkunta vuotta aikaa. Siinä ajassa oli myös yksi "miten" päässyt vaihtumaan kuinka-sanaksi, mutta ei haittaa, koska merkitys on tärkein.

Nauhakiekuroita niittaillessani mielessä oli Sannikan kauniit koukerot, mutta näistä ei kyllä tullut saman tyyppisiäkään. Samaa on pakko joskus kokeilla uudelleen, pidemmällä yhtenäisellä nauhalla.

Myös tässä toisessa sivussa on laulun sanoja, mutta tällä kertaa kirjoitin tarkoituksella sivuun väärin muistamani version. Siis täsmälleen tuollaista pätkää ei tietääkseni Lumiperhonen-laulussa ole, mutta päätin olla tarkastamatta oikeita sanoja. Niinpä en myöskään linkitä laulua, ettei itse luomani taika katoa...

Ensi näkemältä kai ylempi näistä sivuista on reipas ja iloinen, jälkimmäinen aiheeltaan ja tunnelmaltaan surullinen. Silti koitin sisällyttää kumpaankin sekä haikeutta että toivoa, sillä nehän kyllä kietoutuvat toisiinsa useimmissa elämän tilanteissa. Näin taisin viimeksikin todeta.

Ps. Stadi Scrap oli taas tosi jees! Siitä lisää myöhemmin... ehkä jo alkavalla viikolla, jos vaan ehdin. 

Toisinaan tekee mieli palata johonkin tekniikkaan, jota ei ole pitkään aikaan käyttänyt. Mä en melkein edes muistanut, kuinka hyvältä vesivärisiveltimien valitseminen tuntuu! Gessoon en ollut koskenut vuosikausiin, mutta nyt pyysin puolisoa kauppareissullaan tuomaan sitä pikku purkin. "Jouduin" kuitenkin vastaanottamaan sitä ihan kunnollisen litran pönikän, ja tätä sivua työstäessäni puoliso kommentoi, että "ajattelit sitten käyttää kaiken heti ekaan työhön?" No tulihan sitä käytettyä.

Tykkään niin tuosta pehmeästä jäljestä, että ehkä tästä lähtien päällystänkin kaikki sivut laimennetulla gessohunnulla... Tai ehkä toisaalta en, niin paljon mua kyllä häiritsee taustan kupruilu. Eihän noita märkiä aineita pitäisi tietysti ohuelle kartongille käyttääkään.

Tässä työssä kuitenkin tärkeämpiä on muut asiat kuin se, ettei valmis sivu pysy täydellisen sileänä - tai no, ollenkaan sileänä. Sain maanantaina uutisen, joka sai mut aloittamaan tän sivun työstämisen, vaikka aihetta olin kyllä pyöritellyt mielessäni jo aiemminkin. Tiesin heti, että haluan käyttää mahdollisimman paljon materiaaleja, jotka voisivat kuluttaa valokuvaa, niin että se pikku hiljaa ikään kuin haipuu pois. Siitä koko aiheessa on kysymyskin.

Kaivoin esiin vanhan sivupohjan, joka oli aikanaan jäänyt kesken. Siinä oli valmiina kaksi kuvaa ja alareunassa otsikko: kaksoset. Revin ensin otsikkokirjaimet pois, ja niiden alin pahvikerros jäi osin paikalleen. Siihen olin tyytyväinen. Kiinnittelin sitten teippejä eri puolille sivua ja ajattelin, että jos jätän ne paikoilleen, sivuun tulee monenlaista pintaa, ja jos tahdon vielä rosoisempaa jälkeä, voin repiä teippejä pois ja toivoa että samalla repeää muutakin. Muutenkin työskentely oli ajoittain aika intensiivistä, jopa raivoisaa.

Teippien jälkeen otin esiin maalit. Pursottelin paksuja kerroksia ja kuvioita sellaisilla väreillä, joita ei mulla yleensä paljon kulu: kirkasta sinistä ja keltaista, okraa ja myrkynvihreää. Myös liilaa metalli- ja kimallekohoväriä päätyi sivuun. Maalien kuivuttua aloin peittää niiden värejä osin gessolla maalaamalla, osin kiinnittämällä päälle ohuita papereita liimalakalla. Olin kaivanut sivua varten esiin vanhoja tapetinpaloja, sanomalehteä, kirjansivuja, silkki-, mulperi- ja servettipapereita, kakkupaperipitsejä ja palasia vanhasta lakanasta - ja varmaan jotain muutakin jota en vaan nyt just muista. Kaikkia näitä myös päätyi sivuun mukaan.

Otsikkokirjaimet on puuta, ja ensin aioin jättää sivun ainoaksi tekstiksi sanan "takaisin" - ajattelin ettei asia tarvitse selittelyjä, että mulle itselleni se kertoo riittävästi. Sitten kun tuli mieleen tuo jatko, halusinkin lisätä sen mukaan. Takaisin lapsuuteen, ja kauemmas. Noista sanoista tulee mulle kyllä ikävästi mieleen Buzz Lightyearin tunnuslause "Kohti ääretöntä, ja sen yli" sekä Leijonakuninkaan Timonin ja Pumban ajatus mennä "alkuakin alummas"... Mutta ehkä se ei haittaa. Kyllä vakaviin asioihin saa liittyä huumoriakin, ei elämä koskaan ole vain jompaa kumpaa. Otsikkokirjaimet on muuten taas Riikan säläpussista, josta löytyi jälleen juuri ne mitkä tarvitsin, vaikkei näitäkään ollut täydellistä sarjaa.

Lintukoriste pääsi mukaan, koska sekin on puinen. Ensin peitin sen kokonaan gessolla, mutta silloin se ei erottunut sivusta juuri yhtään, joten päätin vielä vähän raaputella sitä saksilla, lisätä gessoa joihinkin kohtiin ja toisista hangata sitä pois. Lopuksi lisäsin vielä hiukan turkoosia chalk-mustettakin, samaa kuin otsikkoon.

Pitsinpala, josta näkyy osa tuossa alla olevan kuvan reunassa, on Intohimona skräppäyksen peruja, Marikalta saatuja ihanuuksia. Muut sivun pitsit on ihan uutena ostettuja. Kalvoperhosiin ja -lintuhäkkiin sain lainata Xingin tarvikkeita viime Stadiskräpissä. Sivun alkuperäistä taustakartonkia pilkahtelee hiukan joistakin kohdista. Se on alareunasta kokovihreää, ja muualla on lisänä ruskeita kukkakuvioita.

Yllä oleva ruusutapetin pala oli sivussa mukana aika alusta asti, ja se jotenkin ohjasi mun ajatuksia valmiista sivusta. Työskentelyn aikana lisäilin hiukan punaista sivuun sinne ja tänne. Ihan viimeinen mietittävä kohta oli tyhjä paikka otsikon yläpuolella. Ajattelin siihen jonkinlaista ruusukiiltokuvaa, mutta en löytänyt epämääräisistä, erittäin epäjärjestelmällisistä paperiaskarteluvarastoistani yhtäkään kiiltokuvaa, en ruusua tai mitään muutakaan. Otin jo esiin omat vanhat kiiltokuvani ja mietin, voisinko niistä jonkin uhrata tähän tarkoitukseen. Kun täsmälleen oikeanlaista ei tuntunut niissäkään olevan, jatkoin kuitenkin vielä etsimistä, ja löysin kuin löysinkin pikku pussin, jossa oli kymmenkunta erinäisissä vaihdoissa saatua kiiltokuvaa. Harmittelin, ettei pussissa ollut yhtäkään ruusukiiltokuvaa. Mutta kun lopulta päädyin valitsemaan kaksi kukkia kantavaa tyttöä, tajusin, kuinka täydellisesti ne sivuun sopivatkin.

Tässä noin viikon sisällä mä olen tehnyt neljää skräppisivua osittain yhtä aikaa - ja viideskin oli mietteissä siinä samalla. Tämä on niistä se, johon olen vähiten tyytyväinen. Kuuluu siihen sarjaan, että olihan se idea kai ihan kiva...

Ja tietenkin siis oli tarkoitus osallistua Inspikseen, mutta flunssaisena nukuin onneni ohi enkä ehtinyt kuvata ja blogata sivua ajoissa.

6 x 12 -koko skräppisivuissa viehättää mua kovasti, ja sen koon sivuja syntyy aika ajoin. Tän ensimmäisen näistä kahdesta tein heti kohta Intohimona skräppäyksen jälkeen. Silloin mulla oli pinnalla itse virkatut koristeet, napit ja Riikalta tosi halvalla saadut kirjaimet.

Kuva koko sivusta on näköjään aavistuksen verran turhan kirkas... mutta jospa siitä kuitenkin saisi riittävästi selvää.

Tämä toinen sivu näki päivänvalon pari viikkoa sitten, ihan muuten vaan sekin, pelkästä skräppäämisen ilosta. Se kertoo eräästä tytöstä, joka on mulle tärkeä ja jota onneksi edes toisinaan ehdin tavata.

Valokuvan olen käsitellyt Picnikissä, koristeina on washi-teipillä päällystettyä grungeboardia, ja niitit päällystin Stickles Rock Candyllä, jonka alla on crackle accentsia. Pelkkä crackle ei peittänyt niittejä riittävästi, eikä myöskään pelkkä Rock Candy.

Inspiroidu 156 kehotti tulkitsemaan on/off-aihetta vapaasti, ja niin sitten tein.

Papereiden ja koristeiden valinta meinasi tuottaa ongelmia, kun muistelin omistavani Cosmo Cricketin Boyfriend-sarjassa kuuloke-pahvitarran, jollaista ei sitten ollutkaan. Lopulta en käyttänyt koko sarjasta kuin palan oranssikeltaista, c-kasettikuvioista paperia. Onneksi löysin pari muuta paperia, joista sain kaipaamiani kuulokekuvia sivuun.

Niittien päällystämistä cracklella/glossylla ja Stickles Rock Candylla kokeilin jo yhdessä aikaisemmassa sivussa - joka ei tosin ole vielä blogissa - ja se näytti niin kivalta että päätin käyttää samaa kikkaa tässäkin. Rastikoristeet päällystin cracklella, mutta jäin miettimään, olisiko pelkkä sileä glossy ollut sittenkin parempi.

Eilen alkuillasta oli niin kivan kesäinen olo, että halusin heti tallettaa sen tunnelman skräppisivuun.

Käytin tähän sivuun itselleni aika haastavia materiaaleja, joita olin koonnut skräpistettyyn pakkiin - samaan, josta jo aiemmin kasasin hempeän autosivun. Pakista kerroin hiukan tässä kirjoituksessa.

Inspiroidu 155: Palapeli

Sukuhistoria skräppäysaiheena ei nyt tunnu jättävän mua rauhaan - eikä tietysti tarvitsekaan.

Tämä on se sivu, jolla en ehtinyt Inspiksen Tuplat-haasteen arvontaan. Ehkä olisi kannattanut valita otsikon toteuttamiseksi joku muu tekniikka kuin ompeleminen, kun ehdin aloittaa sen vasta myöhään torstaina... Halusin kuitenkin käyttää alkuperäistä suunnitelmaa, ja niinpä olenkin nyt tyytyväinen sivuun.

Joskus ei vaan ehdi eikä jaksa. Siis esimerkiksi osallistua Inspikseen ajallaan, tai laittaa blogiin parempia kuvia aikaisemmasta osallistumisesta. Yhden valmistuneen sivun kuvat mulla kuitenkin on päätyneet blogin kuvakansioon asti.

Tähän sivuun mua innoitti Marien hieno muistelusivu.

Inspiroidu 153: Spiraali

Parempia kuvia - ja tekstiäkin - ehkä myöhemmin, kunhan ehdin.

P*skarteluhaasteessa #84 oli ihana, ihana väribingo, josta valitsin yläriviltä omasta mielestäni ehdottomasti parhaan yhdistelmän: kraft - turkoosi - punainen.

Kraft-osuus jäi sivussa vähän vaisuksi, kun ensin ajattelin että taustapaperin luonnonvalkoisen-vaaleankeltaisen-eiminkäänvärisyys menis vähän kuin kraftista... mutta eipä sitä oikein niin voikaan ajatella. Aiheena on Juicen biisin sanat, jotka toisinaan soi mulla päässä. Nyt oli niihin sopiva valokuvakin, joten päätin vihdoin skräpätä niistä.

Nämä viimeiset säkeet on mun lempparit:

Koitin matkia Jeppulan ihania sivunreunusompeleita, mutta en onnistunut ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Suunnittelu olisi voinut auttaa... mutta ei, kun piti vaan ruveta pistelemään paljoa miettimättä. Ainakin sydämiä olisi saanut olla vähemmän, ja pilvi olisi pitänyt laittaa alemmas, pehmeät-sanan lähelle tai jopa sen ympärille. Ja saako tuosta yhdestä kuviosta selvää, että sen on tarkoitus olla perhosen siipi? En kuitenkaan halunnut enää purkaa, joten kelvatkoon. Tiedänpä sitten toiste.

Stadi-skräpissä viikko sitten syntyi vauhdikkaasti toinenkin sivu, vaikkei ihan valmiiksi asti. Viimeistelin sen kyllä kotona melkein heti, mutta blogiin saaminen otti taas aikaa.

Tapahtuman vaihtopöydästä löytyi juuri tämän sivun ajatukseen sopiva pahvilaatta.

Halusin sata vuotta vanhan valokuvan tunnelmaan kontrastia rosoisuudella ja räväkkyydellä, jota hain esimerkiksi monenlaisten nappien ja maaliläiskien avulla. 

 Sivun oikean yläkulman sain tapahtumassa kuvioida Creomin leikkurilla.

Olen tullut miettineeksi parisuhdeasioita viime aikoina enemmänkin, ja se näkyy myös skräppäilyissä; kaksi uutta hempeilysivua pitäisi saada kuvattua ja blogiin - ja toisen niistä pitäisi ehtiä P*skiksen ihanaan väribingo-haasteeseen... yritän!

Seuraavan kuvan perhoset saivat alkunsa siitä, kun luulin että Riikan perhosleikkuriin kuuluvaa kohokuvioivaa osaa voisi käyttää myös isoon paperiin... No ei pystynyt, vaan paperiin tuli perhosenmuotoisten kolojen lisäksi repeytymiä. Teippasin sitten taustapuolen umpeen ja täytin kolot cracklella, ja lopputulos on minusta ihan ok, yhtä hienovarainen kuin pelkkä kohokuvio ajatuksissani oli.

Autosivuun, joka myös syntyi Stadi-skräpissä, käytin muuten yhtä skräpistämistäni pakeista. Mallina oli Pinkkien Ninjojen Three Little Birds -pakki, ja omat materiaalini näyttävät tältä:

Samasta pakista olin myös käyttänyt matskuja jo aiemmin Tuulitukat-sivussa.