Stadi-skräpissä viikko sitten syntyi vauhdikkaasti toinenkin sivu, vaikkei ihan valmiiksi asti. Viimeistelin sen kyllä kotona melkein heti, mutta blogiin saaminen otti taas aikaa.

Tapahtuman vaihtopöydästä löytyi juuri tämän sivun ajatukseen sopiva pahvilaatta.

Halusin sata vuotta vanhan valokuvan tunnelmaan kontrastia rosoisuudella ja räväkkyydellä, jota hain esimerkiksi monenlaisten nappien ja maaliläiskien avulla. 

 Sivun oikean yläkulman sain tapahtumassa kuvioida Creomin leikkurilla.

Olen tullut miettineeksi parisuhdeasioita viime aikoina enemmänkin, ja se näkyy myös skräppäilyissä; kaksi uutta hempeilysivua pitäisi saada kuvattua ja blogiin - ja toisen niistä pitäisi ehtiä P*skiksen ihanaan väribingo-haasteeseen... yritän!

Seuraavan kuvan perhoset saivat alkunsa siitä, kun luulin että Riikan perhosleikkuriin kuuluvaa kohokuvioivaa osaa voisi käyttää myös isoon paperiin... No ei pystynyt, vaan paperiin tuli perhosenmuotoisten kolojen lisäksi repeytymiä. Teippasin sitten taustapuolen umpeen ja täytin kolot cracklella, ja lopputulos on minusta ihan ok, yhtä hienovarainen kuin pelkkä kohokuvio ajatuksissani oli.

Autosivuun, joka myös syntyi Stadi-skräpissä, käytin muuten yhtä skräpistämistäni pakeista. Mallina oli Pinkkien Ninjojen Three Little Birds -pakki, ja omat materiaalini näyttävät tältä:

Samasta pakista olin myös käyttänyt matskuja jo aiemmin Tuulitukat-sivussa.