"Äiti kirjotitko sä ton kaiken?! Toi skräppisivuhan on täynnä tekstiä!"

Tällä kertaa asiaa oli niin paljon, ettei meinannut 30x30-senttiseen paperiin mahtua. Oli varmaan hyvä etten kovin tarkkaan suunnitellut tekstiä etukäteen, koska silloin olis varmaan tuntunut siltä ettei sen kaiken sivuun saaminen onnistu millään. Asioita on pulpahdellut mieleen vielä sivun tekemisen jälkeenkin, joten varmaan täytyy jatkaa samasta aiheesta toistekin.

Keltaisiin kynäpaperin palasiin lapset kirjoittivat mieleen tulleita sarjakuvia, joita meiltä kotoa löytyy ja joita ei sivun teksteissä muuten mainittu. Aika monta nimeä jäi vielä puuttumaan, mutta ajattelin että puoliso saa kirjoitella niitä lisää kunhan on sopiva hetki.

Jotkut osat mun itse kirjoittamasta tekstistä on niin hävettävän huonoa kieltä, että suunnittelun puutteen kyllä huomaa...

Sitten olis vielä tää tällainen asia:

Sannika kommentoi aiemmin näkevänsä tässä sienessä Munchin Huuto-maalauksen kasvot:

Mulle on ihan loogista, että kolmesta pyörylästä tulee mieleen ihmiskasvot, vaikkei se mua itseäni esim. tässä sienessä olekaan häirinnyt.

Scott McCloudin hieno sarjakuvamuotoinen teos sarjakuvan filosofiasta ja keinoista kertoo esimerkiksi siitä, miten kasvojen hahmoa voi yksinkertaistaa kuvaamaan/muistuttamaan yhä yleisemmin ketä tahansa ihmistä. Äärimmäinen pelkistys on juuri tuo kolme pyörylää tai muuta kohdistuspistettä katseelle.
Kiitos Sannika kun sait mut pitkästä aikaa miettimään tätä asiaa! ]