Mikä on kaunista? Monen mielestä kai sellainen, mitä pitää täydellisenä, puhtaana, valmiina. Ja Antoine de Saint-Exuperya lainaten: Mielestäni täydellisyyttä ei saavuteta silloin, kun ei ole enää mitään lisättävää, vaan kun ei ole enää mitään pois otettavaa.

Toisaalta kaunista voi olla myös epätäydellinen, resuinen, kulunut - jokin, mihin elämä on jättänyt jälkensä.

Inspiroidu 111: Silkki- ja kreppipaperit

Tätä haastetta varten kaivoin esiin valkoista silkkipaperia ja aloin rytistellä siitä kukkasia, mutta en oikein saanut niistä sellaisia, että olisin ollut tyytyväinen - eivät ainakaan inspiroineet. Sitten muistin, että joskus atc-askartelujen yhteydessä värjäsin rypistettyä silkkipaperia. Teellä värjätyt olen tainnut käyttää pois, mutta kahta muuta löysin vielä. Punajuurella värjätty haisi hassulta, joten hävitin sen :) Tähän mustalla värjättyyn olen varmaankin käyttänyt vesiväriä, ja siinä oli kauniita repeämiä, joten päätin käyttää sitä.

Sivun koko on taas 6x12, ja jälleen sovitin twist-luonnoksen omaan sivuuni. Tosin kuvapalkin korvasin kuviopaperilla ja kuviopaperitaustan silkkipaperilla, ja koristeen tilalle laitoin muotoon leikatun valokuvan.

Inspis-sivusta sain sen verran skräppäysfiilistä, että syntyi toinenkin sivu, vaikkakaan ei haasteeseen.

Useimmille äideille kai kauneinta on oman lapsen kasvot - iho, huulet, silmät. Eikä se ajatus välttämättä lopu vauva-ajan tai pikkulapsiajan loppuessa.

Halusin välttämättä skräpätä tämän kuvan juuri tällä otsikolla. Kuten arvelinkin, lapsi itse ei kovin ilahtunut valmiin sivun nähdessään. Olinkin keventänyt otsikon sanomaa jatkamalla tekstiä Pelle Miljoonan laulua mukaillen:

(Eräänlainen X-files -osio:
Kuinka monta kertaa voi yhden ja saman skräppisivun tekstin oikein kirjoittaa? Liian monta... Ensin maalasin kartongille alueen tekstin pohjaksi, annoin kuivua. Kirjoitin tekstin punaisella tussilla. Maalin alta näkyi tummaa kartonkia vääristä kohdista, tekstistä ei saanut selvää. Koitin rajata joitakin kirjaimia valkoisella, mutta värit sekoittuivat vaaleanpunaiseksi. Ei näyttänyt hyvältä. Päätin maalata päälle. Tussi oli vesiliukoista, samoin maali, ja ne sekoittuivat. Ei näyttänyt hyvältä. Päätin peittää alueen jollakin teipillä ja maalata uudelleen sen päälle. Annoin ensin maalin kuivua, peitin sen sitten osittain teipillä. Teippi oli läpikuultavaa, joten sitä tarvittiin useita kerroksia peittämään (vaalean)punainen teksti. Kun teippiä oli riittävästi, maalasin sen päälle ja annoin kuivua. Aloin kirjoittaa samalla tussilla kuin aiemmin, mutta se ei kunnolla tarttunut teipin maalattuun pintaan. Vaihdoin permanent-tussiin. Niissä värivalikoima oli pienempi ja jouduin tyytymään tummanpunaiseen. Valmis teksti ei näyttänyt hyvältä. Kokeilin kirjoittaa toisella värillä päälle, mutta maali lähtikin irtoamaan kirjaimien kohdalta. Päätin ensin raaputtaa punaiset kirjaimet pois ja kirjoittaa sitten vasta uudella värillä. Raaputin pinsettien kärjillä. Ja raaputin. Ja raaputin. Lopulta punaista oli jäljellä vain muutama hitunen, ja huomasin, että tekstistä saa jokseenkin selvää noinkin, ainakin jos katsoo sopivasta kulmasta. En kirjoittanut tekstiä uusiksi, ainakaan vielä.)