Inspiroidu-skräppäyshaaste # 76: Oma lapsuusmuisto

Uusimmassa inspiksessä luki näin:
"Kaiva esiin vanhat valokuvat ja muistele omaa lapsuuttasi. Muistoja riittäisi varmasti useaan albumilliseen, mutta poimi niistä yksi ja ikuista se. Jos vain mahdollista, käytä valokuvan kopiota originaalin sijaan. Vanhat valokuvat ovat arvokkaita, joten alkuperäisten kuvien skräppäämistä kannattaa harkita tarkkaan."

Mietiskelin ensin aikani tätä tehtävänantoa ja sen tulkitsemista: Pitääkö käyttää nimenomaan lapsuudenaikaista valokuvaa vai kelpaako, jos muistosta kertoo uudemman valokuvan avulla - tai jopa kokonaan ilman? Entä täytyykö aiheena olla jokin tietty muisto, yksittäinen hetki, vai käykö yleisluontoisempi pohdinta? Tähän ratkaisuun päädyin:

Kuva sattui olemaan mulla painettuna, joten käytin sitä perinteisen valokuvan sijaan. Lisäsin mustavalkoisuuteen hiukan väriä musteilla ja tussikynillä.

Otsikon valitsin sillä perusteella, että sain kerrankin oikein hörhelöidä ja pinkkeillä koko sivun täydeltä. Hauskaa vaihtelua :)

Tämä sivu kertoo samalla kaksi totuutta, joita kuuluu paljastaa yhteensä seitsemän Ninarskun mulle antaman tunnustushaasteen mukaan.

Siispä:
1. Olen aina vähän pelännyt koiria, vaikka niistä myös tykkään.
2. En ole koskaan ollut kovin prinsessatyylinen.
3. Rakastan syksyn värejä sekä valoja pimeydessä (ks. edellinen blogikirjoitus)
4. ...mutta kylmyyttä mun on vaikea kestää.
5. Olen harrastanut tanhua, naisvoimistelua ja posliininmaalausta.
6. Kuuntelen monenlaista musiikkia, mutta tämänhetkinen lempibändini taitaa olla Metallica.
7. Mulla on kolme kummipoikaa. (Siitä aiheesta lisää seuraavassa leiskassa, jonka julkaisen.)

Tämä tunnustus + haaste piti kai antaa eteenpäin seitsemälle... mutta nyt kyllä luovutan kun muutaman blogin selasin ja huomasin että aika monelle tämä on jo heitetty. Ainut uhrini olkoon tällä kertaa Pikkuhelistin.