Sannikan listamaniassa on ollut paljon hyviä aiheita, mutta enpä ollut tähän mennessä saanut niistä toteutettua kuin yhden, lempikirjat. Sitten kuitenkin kolahti. Baula antoi aiheeksi puut, ja Inspiroidu-haasteen aiheena oli juuri ollut yksivärisyys. Ryhdyin siis rakentamaan ruskeaa puuaiheista sivua (ja melkein pysyttelinkin ruskeassa värissä).

Mä olen vanha puiden halailija (heh) joten aihe oli helppo, ja sopivia kuviakin muistui heti mieleen mukavasti. Olen aina rakastanut syksyisten vaahteroiden värejä, ja elin lapsuuteni kadulla, jonka varrella kasvoi rivi upeita vaahteroita. Silti jouduin käyttämään tähän sivuun isäni 60- tai 70-luvulla ottaman kuvan, koska itse en ole koskaan kuvannut yhtäkään vaahteraa. Outoa! Niin tai siis oikeastaan en joutunut käyttämään vanhaa kuvaa, vaan tykkään siitä, miten se tuo sivuun syvyyttä.

Myöskään mäntykuvaa en ole ottanut itse, vaan sen otti silloinen seurustelu-kumppani (nykyinen puoliso siis :) Hän kuvasi minua, kun rakensin kuvataide-opintojeni lopputyötä lapsuuteni metsämaisemaan. Kuvaan sisältyy siis tärkeä muisto, vaikka se ehkä onkin vain merkityksettömän näköinen suikale.

Pihlajanmarjat muistuttavat asunnosta, jossa esikoinen syntyi, ja koivut Rovaniemen-vuosista. Siellä tuntui ihan käsittämättömältä, miten hiirenkorvat näyttivät muuttuvan lehdiksi yhdessä yössä - mutta ei kai se toisaalta ole ihme, kun aurinko valaisee läpi yön...

Koivuihin mulla on jonkinlainen viha-rakkaus-suhde, joka taitaa itse asiassa vieläpä painottua tuon vihan puolelle. Mä olen nimittäin hyvin allerginen koivun siitepölylle. Sitä aihetta sivuava työ onkin jo suunnitteilla.  

Käytin taas kerran huopaa eri muodoissa, mutta tällä kertaa yhdistin siihen nappeja - ja yhdessä kohdassa jopa ommellen, se on multa huima saavutus! Löysin sopivasti myös vanhan ruudullisen kalvon, josta käytin osan otsikon kohdalle. Grungeboard-kuvioita väritin tussikynillä.

Toinenkin sivu kertoo jostain mulle rakkaasta, eikä sen sitten muuta ole tarkoitus kertoakaan.

Siinä on kaikki.