Tänään kuvasin kaksi sivua, joista toinen on ollut valmiina - ilman tekstejä tosin - jo pari viikkoa, ja toisen taas tein kokonaan eilen.

Tämä eilen valmistunut sivu sopii Craftican luontokuva-haasteeseen, vaikka siihen jo yhdellä sivulla osallistuinkin.

Tuon huopaympyräkukan innoittajana toimi Minervan sivu, ja vähän myöhemmin näin samantyyppisiä Baulallakin. Varsinkin Minervan kukkasiin rakastuin oitis, mutta mulla ei vaan ole yhtä ihania huopavärejä itsellä, harmitus!

Nauhat taitaa olla yhdistävä tekijä näissä tämän postauksen sivuissa - ja runsaus, muodossa tai toisessa.

Tässä teille "Hullun taiteilijan työtä":

Ihan ehdottomasti olisin tässä tarvinnut Robin's Nest -pallukoita, niitä samoja joita Pikkuhelistimellä on ;) Onneksi helmivarastoista löytyi kelvollisia helmiä ajamaan samaa asiaa mehevinä marjoina.

Olin jo tiukasti kiinnittänyt valokuvan sekä paperit sen taustalle, kun tajusin että ne kaipaavat vielä pientä käsittelyä. Niinpä naarmutin kaikkien reunoja (pinsettien ja saksien kärjillä) ja käänsin reunat vielä pinseteillä ylöspäin. Vähän samaan tapaan siis kuin Pikkuhelistimellä on tapana useinkin - taas vaikutteiden imemistä sieltä suunnalta, sori vaan ;)

Reunojen käsittelystä huolimatta yksi nurkka jäi vielä jotenkin tyhjän oloiseksi, mutta onneksi muistin kouluaikaisen kaverini ohjeen tyhjistä kohdista: aina voi lisätä pari lintua. Siirtokuvat olisivat käyneet tähän hyvin, mutta lintuja ei niissä ollut. Onneksi oli pikkuruisia tarrakirjaimia - B-kirjaimista tuli näin kivoja lintuja:

Tässä vielä sivun teksti, joka ei tällä kertaa sisällä mitä-missä-milloin -selityksiä, vaan ainoastaan minulle tärkeän muiston.

Tämä toinen sivu onkin sitten vähän eri tyylinen, aika söpö-söpö-hempeilyä. Täytyyhän sitä, kun oli uusia suloisia papereita Tampereen tapaamisesta, kuvia sukulaistytöstä marjapuuronpunaisessa mekossa, ja joulun alla markkinoilta ostettuja keramiikkapipareita - ja vielä yksiä toisiakin sydämiä käytettävänä :)

Päätin kerrankin laittaa nauhoja leiskaan vähän reilummin... pikaisesti laskien tässä on neljäätoista erilaista nauhaa tai pitsiä.

Oikeasta alanurkasta korvasin paperin kokonaan nauhoilla.

Tällaisia keramiikkasydämiä ostin joulumarkkinoilta viidelläkymmenellä sentillä kappale, suoraan tekijältä itseltään:

Nämä toiset sydämet taas kuuluu osastoon jotain ihan muuta :D

Nykyaikana ei valosarjatkaan ole ikuisia, kun niihin ei voi vaihtaa varalamppuja palaneiden tilalle. Mutta eipä hätää: saksien, sivuleikkureiden, pihtien ja pinsettien avulla saa johdot ja lamppuosat läpinäkyvistä kuvio-osista irti, jolloin tuloksena on taas kierrätettyä materiaalia skräppisivuihin! Lamppujen koloihin sai kivasti työnnettyä ohutta nauhaa, josta osan jätin tuohon keskelle kiemurtelemaan.